No niin, on loppuraportin aika. Raskaista neljästä päivästä on toivuttu ja areena on jätetty oikeille kerjäläisille. Ei enää hämmentyneitä katseita lautasten ääressä eikä vapaata pikku rahaa niiden puutteessa oleville. Ainakaan Helsingissä ja ainakaan tänä keväänä. Sen sijaan Lautanen suuntaa seuraavaksi Berliiniin, jossa se hämmentää paikallisia maaliskuussa. Tästä osiosta en kirjoita tähän blogiin, mutta jos jonnekin kirjoitan niin julkaisen linkin siihen kuitenkin täällä. Joten kannattaa seurata tilannetta maaliskuussa. Varsinkin jos satut olemaan silloin myös Berliinissä!
Äänestys on myös päättynyt. Yhteensä ääni tuli 32. Tulos oli yllättävän realistinen suhteessa todellisuuteen.
Kysymyshän kuului:
MITÄ TEET JOS NÄET KADULLA RAHAA LAUTASELLA?
Vastaukset osuuksineen olivat seuraavat:
23 (71%)
0 (0%)
7 (21%)
2 (6%)
Tulkinta:
- Kukaan ei siis ollut niin röhkeä, että ottaisi rahat suin päin itselleen. Sen kyllä pystyi kadullakin huomaamaan. Varasta oli mahdoton saada kiinni väijymällä lähistöllä. Suurin osa ihmisistä luonnollisesti käveli ohitse tekemättä mitään. Todellisuudessahan tämä osuus lähentelee varmasti 98%, riippuen tietenkin paikasta missä Lautasen kohtaa. Uskon kuitenkin niilläkin, jotka eivät tehneet mitään, mutta näkivät Lautasen heränneen päässä jonkinlainen ajatuskulku siitä mitä ja miksi ja häh ja kuka? Mieli toimii usein niin, että jokaiseen näkemäämme ja kokemaamme se hakee jonkun selityksen, jotta sitä ei tarvitse enää ajatella. Suurin poikkeus todellisuuteen äänestäneillä on osuus rahaa lautaselle laittaneissa. Lopulta todettuja rahan lisääntymisiä tapahtui vain kahdessa paikassa 24:sta. Toisaalta en voi tietää, onko joku laittanut rahaa lautaselle ja seuraava on ne siitä ja varastanut jos en ole ollut paikalla.
- Erona Tukholmaan helsinkiläiset varastivat useammin koko lautasen rahoineen kuin vain pelkät kolikot. Onko tämä sitten rikosjälkien peittelyn yritystä vai mitä? Koska tuskin kukaan käyttöönsä kadulta "löydettyä" nimetöntä ja nuhjuista posliinilautasta ottaa. Ellei kukkaruukunaluseksi tms.
Projektin vastoin käymiset:
- Ensimmäinen vastoinkäyminen oli pikkurahojen hankkiminen. Olin säästänyt jonkin verran kolikoita tätä tarkoitusta varten ennestään, mutta tarkoitus oli hakea pankista 5, 10, ja 20 centin kolikoita reilusti lisää, jotta lautasella olisi jotain mitä ottaa. Se ei kuitenkaan onnistunut niin vaan. Kävin kolmessa eri pankissa kysymässä ja aina oli vastaus sama, ei kolikoita. Ainoastaan Nordean yrityspuolelta olisivat antaneet jos siellä olisi ollut yrityksellä tili ja rahanvaihtosopimus tms. Luovuin siis tästä ja osittain siitä syystä päädyin käyttämään myös ruotsin kruunuja ja vanhoja pennejä. Joka lopulta osoittautui kiinnostavaksi ja hyväksi valinnaksi. Virallisena pikkurahan vaihtajana joutui sittenmmin toimimaan Täyspotti, jonka myyjältä sain ystävällisesti euroja jotka sitten kiikutin R-Kioskiin vaihdettavaksi 20centtisiksi. Monen mutkan kautta siis lopulta rahat päätyivät Lautasille houkuttimiksi. Muita selkeitä vastoinkäymisiä ei tullut.
Kokonaiskustannukset:
- 18 lautasesta jouduin maksamaan kierrätyskeskukseen yhteensä 0,75euroa. Osa oli ilmaistorilta ja loput sattuivat olemaan puoleen hintaan. Siksi niin halpa hinta.
- Rahoja katosi lautasilta yhteensä 33 pennin kolikkoa, 12 5centin kolikkoa, 16 20centin kolikkoa sekä 9 kruunun kolikkoa. Eli yhteissumma on n. 4,75euroa. Tilalle tulleet eurokolikot on huomioitu tässä laskelmassa, lisäksi tuli 5 amerikan centtiä ja 20 ruotsin öreä.
- Yhteensä suorat kustannukset olivat siis 5,50euroa. Lisäksi joka päivä kului ruokaan ja juomaan suurinpiirtein samankokoinen summa, eli yhteensä 22euroa.
- Voidaan siis todeta teoksen tai teon maksaneen kaikkiaan alle 30€. Josta suurin osa kului ruokaan, jonka olisi joka tapauksessa syönyt jossain.
Säästä:
- Juuri sopivasti projektin alkaessa tuli Helsinkiin lopulta talvi. Mikä on ihan mahtava asia! Tämänkaltainen yleisissä tiloissa ja kadulla hengailuun perustuva kyttäysoperaatio vain hieman kärsi tuosta. Tuskin kukaan joka näki minut viluisena kameran kanssa lautasen lähettyvillä ajatteli, että hyvikseni siinä seisoskelen ja vietän aikaani. Kesällä se voisi jopa onnistua.
Mistä ylipäänsä idea teokseen:
- Ensimmäinen ajatus itse Lautaseen liittyen syntyi nähdessäni tyhjän kupin kouluni käytävällä. Taskussani sattui tuolloin olemaan pari pikkurahaa, joten laitoin ne kuppiin sen kummempia miettimättä. Heti sen jälkeen kuitenkin otin kupin käteeni ja mietin mihin sen laittaisi, jotta siivoajat eivät sitä veisi eikä se olisi kenenkään tiellä. Päädyin hissiin. Lopulta kuppi sai olla hississä useamman viikon ja sen keräsi sisäänsä karkkipapereiden ja muiden roskien lisäksi myös rahaa. Aika paljon rahaa. Laittamani n. 10centtiä olivat kasvaneet korkoa useammaksi euroksi! Siivosin kupista säännöllisesti roskat pois, mutta annoin rahojen olla. Huomasin, että ne alkoivat elää omaa elämäänsä. Rahaa tuli ja rahaa meni. Ilmeisesti kuppia käytettiin pahanpäivän varantona josta voi vipata tarvittaessa pikkurahaa ja maksetaan takaisin jos jaksetaan. Lopulta otin kupin pois hissistä vasta tämän projektin alettua, silloin se oli jo kokenut pientä inflaatiota ja siellä oli enää 15centtiä pohjalla.
- Osittain tästä historiallista lähtökohdastaan pistin projektin aikana myös Lautasen Kuvataideakatemian aulaan. Jälleen sama tulos. Rahaa tuli aika paljon reilussa vuorokaudessa jo! En kuitenkaan ottanut tätä Lautasta huomioon kokonaisuudessa, koska koin sen olevan erityisasemassa verrattuna muihin. Kiinnostava kuitenkin huomata tämäkin totuus. Seuraava koe voisikin olla viedä Lautasia Helsingin alueen eri yliopistoille ja korkeakouluihin ja katsoa miten niissä tämä koetaan.
Lopuksi vielä muutamia kommentteja Lautaseen liittyen, Facebookista, blogista tai kadulta kuultuina:
- "tosi kiinnostava idea, pasi!" Jukka Liukkonen Lautasen facebook ryhmässä.
- "ikään blogin vastaus vaihtoehdoista ei sopinu mulle... Riippuu tietenkin tilanteesta mitä tekisin." Tero E.K. Simonen Lautasen facebook ryhmässä.
- "Näin tänään kun mummo pysähtyi ja ihmetteli ääneen Kolmen sepän patsaalla olevaa lautasta. Nuorempi nainen tuumasi että se on varmaan kerjäläisen unohtama. Mielenkiintoinen projekti! Emilie Uggla Lautasen facebook ryhmässä.
- Hieno projekti! Lisäksi on ihanaa nähdä kuvia lumisesta Helsingistä, tuli melkein koti-ikävä... Emma Savilahti facebook ryhmässä.
- "Hei mitä sä teet? mihin sä kuvaat?" n. 40v nainen kysyi minun kuvatessani pulua lautasen vieressä kolmen sepän patsaalla.
- "Hei kato tosta voi varmaan köyhät ottaa"n. 40v perheen äiti lapsillee Kampin keskuksen hississä
- "Hei kato rahaa!" kaksi 15v tyttöä toisilleen Kampin keskuksen hississä
- "miks sä sitä kuvaat?" 10v poika kysyi kadulla minulta ensimmäisenä päivänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti